Sisällön tarjoaa Blogger.

Hullu lähti Provencen auringosta Bretagnen sateisiin

bretagne Finistère ranska meri ranta kallio pointe saint-samson
   

 Joulukuussa 2019, sateisimman vuoden sateisimpaan aikaan saavuin sitten reppuineni Maailmanlaidalle, kun tukalasta tilanteestani minut pelasti Hippinainen.

Vastineeksi maalaushommista, aasivauvojen hoidosta ja piparkakkutalon rakentamisesta sain oman huoneen farmin 500-vuotiaasta päärakennuksesta, jota nainen yksin asutti. Nainen oli pian kuusissakymmenissään, pari vuosikymmentä aiemmin Suomesta rakkauden perässä Ranskaan muuttanut kulturelli kääntäjä, joka kasvatti suuren osan syömästään ruoasta, jota lannoitti talon sisällä sijaitsevan puuceen kompostoidusta jätteestä. Me kaksi tulimme heti juttuun.


ranskalainen farmi maatila vanha kivitalo bretagne Finistère ranska


    Loputtomasta sateesta huolimatta kotiuduin farmille - tai farmi kotiutti minut - nopeasti. Ensimmäiset päivät lähinnä nukuin maailman kokoista uupumustani pois, mutta jo kohta aikani kului salin lattiaa maalatessa, aaseja hoitaessa ja kissojen alla kirjoja lukiessa Hippinaisen tehdessä käännöstöitään, luodessa lantaa tai juostessa milloin milläkin asioilla joogista mielenosoituksiin. Iltaisin meillä oli tapana nauttia yhdessä lasilliset viiniä.

Alkuperäisen sopimuksemme mukaan viettäisin farmilla aluksi kaksi viikkoa, kunnes lähtisin Suomeen joulun viettoon - jatkoa katsoisimme sitten myöhemmin. Yhteisasumisemme sujui kuitenkin sen verran mutkattomasti, että sain luvan tulla joulun (ja sopimieni työ- ja talonvahtikeikkojen) jälkeen takaisin ja asumaan farmilla toistaiseksi. Olin innoissani, siitäkin huolimatta, että olin polviani myöten mudassa.

Sitten onnekas sattuma käynnisti tapahtumaketjun, jonka ansiosta tulisin jäämään Maailmanlaidalle.

ranskalainen farmi maatila vanha kivitalo bretagne Finistère ranska

Ei kommentteja