16.3.2020
Aamupäivällä Aatelinen tuli herättelemään minua farmilta kissakasan alta ja kertomaan uutiset. Huhut olivat saaneet varmistuksen: sinä iltana presidentti pitäisi puheen ja julistaisi lisää rajoituksia, ehkä jopa ulkonaliikkumiskiellon Italian ja Espanjan vanavedessä. Sekä Linnanherra että Hippinainen olivat paraikaa Pariisissa, Linnanherra Pariisin asunnossaan ja Hippinainen lentokentällä juuri Suomesta saapuneena. Molemmat olisivat palaamassa samana iltana takaisin Maailmanlaidalle, jolloin kokoontuisimme kaikki linnaan ja kuuntelisimme mitä Macronilla on asiaa.
Aatelinen haki Hippinaisen rautatieasemalta. Laskettuaan kissat, tarkistettuaan aasit ja todettuaan talon olevan yhä pystyssä hän pääsi kertomaan Suomen kuulumiset. Siellä koronasta ei ollut vielä merkkiäkään. Aatelisen lähdettyä oli minun vuoroni kertoa kuulumiseni: olin ollut ihan kamalan kipeä, mutta kyllä, kaikki oli mennyt hyvin, eläimet olivat kiltisti ja työt sujuvat. Ai Aatelinen? Joo, meistä on tullut ystäviä.
Hämärän aikaan ajoimme linnaan. Kun me kaikki - Linnanherra, Aatelinen, Aatelisen Veli ja Veljen Tyttöystävä, Hippinainen ja minä - olimme löytäneet paikkamme television äärestä linnan olohuoneesta, tuotiin pöytään taas shampanjalasit. Ilmassa oli hermostuneisuutta, jota kukin yritimme lievittää tavoillamme. Emme oikein kukaan tiennyt mitä odottaa, vähiten minä, joka olin vain muiden kertomien uutisten varassa. Onneksi oli shampanjaa. Kello kahdeksan Macron sitten aloitti puheensa.
 |
| Macron 16.3.2020, Le HuffPost |
« Nous sommes en guerre », Olemme sodassa
Ranskaan julistettiin confinement. Huomisesta 17.3.2020 puolestapäivästä lähtien oli kiellettyä liikkua ulkoa välttämättömyyksiä, kuten ruokakauppa- ja apteekkikäyntiä lukuunottamatta. Kaikki putiikit, kampaamot, kuntosalit, elokuvateatterit, jopa koulut olisivat kiinni. Jokainen kotoaan poistuva joutuisi täyttämään sanomalehtiin painetun lupalapun, jossa tuli ilmoittaa kaikki kotoa poistumisajasta poistumisen syyhyn. Määräysten rikkomisesta saisi 135 euron suuruisen sakon. Olisimme kotimme vankeja ja tuo vankeus tulisi kestämään vähintään viisitoista päivää.
En oikein tiennyt mitä ajatella. Pelottiko minua? Täällä minä olen yksin Ranskaan tulleena, kieltä taitamattomana, vieraassa ympäristössä ilman perhettä ja ystäviä, joista kukaan ei tiedä millaista täällä on. Suomessa olisin turvassa tappavalta pandemialta. Samalla kuitenkin tiesin eläväni historiallista hetkeä ja eläväni sen siellä missä se tapahtuu. Se oli jollain tavalla kiihottavaa. Lisäksi oli tuo tyyppi, jonka kanssa en ollut vielä lopettanut sitä, mitä tämä ikinä olikaan minkä olimme aloittaneet.
Katsoimme Aatelisen kanssa toisiamme: emme näkisi yli kahteen viikkoon! Niin, ellemme pääsisi samaan paikkaan "karanteeniin", kuten me confinementin käänsimme. Mutta miten se onnistuisi? Linnanherran pojat olivat jäämässä linnaan. Minä palaamassa farmille.
"Linnanherra ehdotti, että voisit jäädä linnaan asumaan näiksi kahdeksi viikoksi, koska ethän sinä pääse tänne enää töihinkään kulkemaan", Hippinainen käänsi. "Jos siis haluat jäädä tänne lähes tuntemattomien ihmisten kanssa." En ollut uskoa onneani.
Siltä istumalta kilistimme Aatelisen kanssa seuraavalle kahdelle viikolle tietämättä mihin se tulisi vielä johtamaan.
Ei kommentteja