18.3.2020
"Sinä kuorsaat" Aatelinen ilmoitti silmät ristissä avattuansa ikkunaluukut karanteenin toisena päivänä, joka oli ensimmäistä vieläkin aurinkoisempi ja lämpimämpi. No kun minulla on tämä ihmeellinen yskä edelleen! Hänelläkin oli kuulemma kipeä olo, ja nieleminen sattui.
Nautimme myöhäiset aamukahvit talon edustalla puutarhatuoleissa, sen verran voimakkaasti aurinko meille paistoi. Istuimme lähekkäin, muttemme liian lähekkäin. Jatkoimme kahvin ja savukkeiden lomassa ranskan opiskelua small talkilla, joka on minulle haastavaa jo suomeksi, mutta jota minun täytyi nyt opetella ranskaksi, mikäli haluaisin keskustella Aatelisen perheen kanssa.
Kun muu perhe liittyi seuraamme brunssitarpeittensa kanssa, koin parhaaksi väistyä ja mennä pukeutumaan suojahaalariini. Tunsin syyllisyyttä joutuessani oleskelemaan toisten kodissa puolipäiväisen työaikani ulkopuolella, joten paiskin töitä entistä kovemmin. Sainkin vihdoin kylppärin vatupassille nauravat, kuoppaiset seinät ja katon ylitasoitettua ja hiottua viimeistä kertaa - vaikka kävinkin välillä tervehtimässä Aatelista.
Illallispöydässä olin viimeisenä. En ollut vielä tottunut tapaan syödä yhdessä, etenkin kun minä olin täällä palkollisena. Minulle oli kuitenkin katettu lautanen pöytään. Perhe kävi pitkää, ajoittain kiivastakin keskustelua ranskaksi, tietenkin. Yritin poimia sanan sieltä, toisen täältä, kysyä englanniksi jotakin, pyytää vieressäni istuvaa Aatelista kääntämään, mutten vieläkään tiennyt mitä keskustelu koski. Alku aina hankalaa!
Ranskalaiseen tapaan pitkän ruokailun päätyttyä osasin sanoa "merci" ja viedä lautaseni tiskikoneeseen.
Linnanherra vetäytyi olohuoneeseen polttelemaan, Veli ja Tyttöystävä seurasivat pian perästä ja me jäimme Aatelisen kanssa keittiöön pöydälle jääneen viinipullon kanssa. Käänsimme radio Nostalgien kovemmalle ja kävimme toistemme kimppuun. Seuraavien tuntien jälkeen osasin kaikki seksisanat ja tiesin kuka on Jeanne Mas.
Ei kommentteja