19.3.2020
Kaikki loppu
Tupakat ovat loppu. Ei vain minulta ja perheeltä, vaan myös kylän ainoasta tupakkakioskista. Ihmiset olivat hamstranneet vessapaperin lisäksi tupakkaa, ja monen tupakkakaupan huhuttiin olevan tyhjiä jo nyt, Linnanherra osasi kertoa palattuaan päivittäiseltä lehdenhakureissultaan kylän kioskilta. "Meidän täytyy kopioida näitä lupalappuja lehdestä, ne eivät riitä."
Tasoitekin oli loppunut eilen, rautakaupat olivat sulkeneet ovensa ja minun piti aloittaa katon maalaaminen. Linnan pihapiirissä olevassa talossa pitäisi olla maaleja, minulle kerrottiin. Ihmeen kaupalla onnistuin löytämään pienen varaston ihan kelpo kunnossa olevia maaleja. Mintunvihreää, turkoosinsinistä, vaaleankeltaista, ja hyvä, valkoista. Näillä mennään.
Tyttöystävä hoitaa ruokaostokset yksin, sillä ruokakauppaan saa mennä vain yksi henkilö kerrallaan, eikä autossakaan saa olla kuljettajan lisäksi muita. Veli olisi halunnut tehdä jälkiruoaksi kakun, mutta kaupasta olivat loppuneet sekä jauhot, munat että voi. Kumpikin heistä valittelee kurkkukipua, jonka ei pitänyt olla yksi koronan oireista.
Huomaamme että Netflix on kaatunut ja nettiyhteys hidastunut, joten kokoonnumme olohuoneeseen katsomaan televisiota. Uutiset näyttävät, miten Italian armeijan kuorma-autot siirtävät jonoissa ruumiita muualle poltettavaksi, koska kuolleita on kaupungissa yksinkertaisesti liikaa. Täälläkin tartuntojen määrä kolminkertaistuu joka päivä, eivätkä sairaalat ole valmiita ottamaan kaikkia sairastuneita sisään.
Jos tämä on maailmanloppu, niin otetaan näistä kahdesta viikosta kaikki irti, mietimme Aatelisen kanssa, kun avaamme uuden viinipullon ja päätämme polttaa puoliksi kätköstä löytyneen askin. Sitten makaamme alastomina sängyssä jäätelöä syöden, ja tunnemme itsemme hävyttömän onnellisiksi.
Ei kommentteja