20.3.2020
Olemme jo irtaantuneet todellisuudesta. Elämme omassa kuplassamme, peiton alla suojassa pahalta maailmalta. Päivisin minä olen remonttireiska kylppärissä, hän on kunnon poika tehden omia arkiaskareitaan. Meille on tullut tavaksi säikähtää toisiimme vahingossa törmätessämme, aivan kuten ensimmäisen kerran tavattuamme, sen verran kovasti yritämme pysyä rooleissamme. Ettei vaan kukaan huomaisi mitään. Aina illallisen jälkeen jäätyämme kaksin keittiöön olimme vapaita. Joimme viiniä ja poltimme savukkeita. Hölmöyksissäni kuvittelin vieläkin että kukaan ei tiennyt meistä.
Karanteenia huhuttiin jatkettavan. Koska emme enää eläneet oikeissa elämissämme odotusten, velvollisuuksien ja kiireen täyttämässä aikuisten maailmassa, päätimme tehdä karanteenin aikana kaikkea sellaista hauskaa, johon meillä ei aiemmin ollut mukamas ollut aikaa. Aloimme listaamaan asioita.
Listan ensimmäinen versio sisälsi muun muassa seuraavat asiat:
- rakennetaan leija
- tehdään yhdessä laulu
- ostetaan postikortti (ja lähetetään se tulevaisuuden minulle Suomeen)
- katsotaan Disneyn klassikkoanimaatiot ranskaksi
- ja opetellaan laulu elokuvasta (niinikään ranskaksi)
- kirjoitetaan jatkotarina
- pidetään bileet, joissa kuunnellaan vain ranskalaista 80-luvun tanssimusiikkia
- leivotaan kakku
- käydään läpi vanhat valokuvat
- opetellaan akvarellimaalausta
- rakennetaan linnunpönttö
- lähdetään aarrejahtiin metallinpaljastimen kanssa
- veistetään puuveistos
- nukutaan ulkona
- tehdään kokko
- katsotaan Muumeja
- rakastellaan linnan jokaisessa huoneessa
Sinä iltana aloitimme Muumilaakson tarinat.
 |
Ei kommentteja