Sisällön tarjoaa Blogger.

Linnakaranteeni, päivä 5: Kakkua hopealusikalla

21.3.2020

 Ensimmäinen viikonloppu! Tänään juhlisimme Veljen syntymäpäivää. Aamiaiseksi oli sopivasti kakkua.


aateli kakku marenkikakku marmoripöytä ranska ranskalainen hopealusikka
Mansikka-marenkikakkua hopealusikalla antiikkiposliinilautaselta marmoripöydän ääressä. Epäreilua.

 Linnanherra oli jo ajat sitten ajanut metsästäjät omilta mailtaan - siitäkin huolimatta metsästäjät tulivat vanhojen tapojen mukaisesti kauriin kaadettuaan tervehtimään Linnanherraa kauriin maksan ja koiven kanssa. Vaikka Ranskan aateli oli menettänyt laissa erioikeutensa jo yli kaksisataa vuotta sitten, käytännössä asia ei ollut kuitenkaan aivan niin. Siispä söisimme tänään bambipaistia!


En muista olinko koskaan saanut kenenkään kodissa niin hienoa ateriaa: siinä me söimme juuri kaadettua kaurista hopea-aterimin ja joimme kallista viiniä. Koko tilanne tuntui absurdilta. Tässä minä olen, linnan kylppäriä remontoimaan palkattu suomalainen marginaalitaiteilija aatelisperheen kanssa linnassa jakamassa illallista.


Onko minun väärin nauttia näiden ihmisten etuoikeuksista? Minun, joka olen aina vastustanut itse ansaitsemattomia etuoikeuksia. Saanko edes nauttia tästä karanteenista näin paljon? Samaan aikaan kun ihmiset kaupungeissa ovat jumissa ahtaissa asunnoissaan kulkutaudin riehuessa kaduilla, me kauhomme kakkua hopealusikoin isossa linnassa ja olemme vapaita kirmaamaan kilometrikaupalla linnan mailla.


Kun avasimme toisen viinipullon, jäivät turhanpäiväiset aatteet ja jatkoin kellumista vaaleanpunaisessa kuplassani.



Ei kommentteja