Sisällön tarjoaa Blogger.

Linnakaranteeni, päivä 31: Ilmanpuhdistusta

16.4.2020

 Olin edellisen päivän vältellyt kaikkia ja viettänyt sen itkeskellen maalipurkkiini linnan takapihan katoksessa, jossa maalasin ovia. Tunsin itseni valtavan ulkopuoliseksi. En ollut lainkaan kärryillä siinä mitä linnassa tapahtuu: olin ulkona kaikista keskusteluista, enkä voinut ymmärtää miksi ilmapiiri oli yhtäkkiä kiristynyt. Olin pettynyt siihen ettei keskustelu ollut avointa, ja myös vihainen Aateliselle siitä että hän piti minua pimennossa.


Tänään kuitenkin Tyttöystävä yllätyksekseni ehdotti, että lähtisin työpäiväni jälkeen hänen mukaansa tapaamaan Hippinaista rajoituksista huolimatta, koska emme olleet nähneet kahteen viikkoon hänen vierailunsa jälkeen. Hyvä, autossa olisi tilaisuus puhdistaa ilmaa.



ranskalainen farmi ranska maatila raunio bretagne finistère korona covid-19 lockdown karanteeni


Farmille päästyämme paljasjalkainen Hippinainen oli meitä vastassa shampanjalasien kanssa ja poksautti pullon auki. Shampanjapullon tyhjentyessä vaihdoimme kuulumiset ulkorakennuksen aurinkoisilla raunioilla pääskysten pyrähdellessä päimme yli. Tuntui hyvältä nähdä vanha tuttu farmi pitkästä aikaa, ja etenkin joku, joka voisi edes vähän ymmärtää mitä kävin läpi asuessani toista kuukautta tämän ranskalaisperheen kotona, jossa kukaan ei Aatelista lukuunottamatta puhu minulle. Sain tunnustettua tuntevani itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kielitaidottomuuteni takia ja sain kaipaamaani ymmärrystä. Hippinainen, joka oli kuitenkin opiskellut yliopistossa ranskaa ennen maahan muuttamistaan, oli kokenut saman ulkopuolisuuden tunteen. Mutta kyllä se kuulemma siitä. Neljän vuoden kuluttua tuntisin oloni jo helpommaksi, hän lupasi. Neljän vuoden!



ranskalainen farmi ranska maatila raunio bretagne finistère syreeni ikkunaluukut shampanja lasit



Tunsin sydämeni hiukan kevyemmäksi kun lähdimme ajamaan takaisin linnaan, vaikka puhumattomuus linnassa vaivasikin mieltäni. Autossa saimme kuitenkin, todennäköisesti kuplivan vuoksi, keskusteluyhteyden Tyttöystävän kanssa, ja linnan pihaan ajaessamme jäimme ulos jatkamaan keskustelua. 


Pyytelin anteeksi aiheuttamaamme öistä häiriötä vielä anteeksi pyytelemästä päästyänikin ja vannoin etten ollut tiennyt elämisemme äänien kuuluvan yläkertaan. Minua hävetti. Jostakin syystä kuvittelin kivilinnan olevan yhtä eristetty niin sisä- kuin ulkoseinistään... Pyytelin myös että jatkossa minulle kerrottaisiin suoraan, mikäli aiheuttaisin minkäänlaista vaivaa: halusin meidän viiden linnan seinien sisään jääneen yhteiselon sujuvan mahdollisimman mutkattomasti. Hän tuntui olevan samaa mieltä. Toivoin myös tutustuvani kanssaeläjiini paremmin, joten ehdotin jotakin yhteistä tekemistä sille illalle.


Tänäkin iltana Veli ja Tyttöystävä kiipesivät aikaisin yläkertaan, mutta olin iloinen että olimme saaneet puhdistettua ilmaa. Tai niin minä ainakin luulin.



Ei kommentteja