21.4.2020
Tänä iltana päätimme Aatelisen kanssa linnunpöntön rakentamisen sijaan laittaa oman lintukotomme uuteen uskoon. Kamarissamme oli sängyn ja yöpöytien lisäksi mahonkiset, seinille sijoitetut pöytä ilman tuoleja, säilytysarkku, lipasto sekä valtava vaatekaappi, joten huone ei sellaisenaan toiminut kuin sängyssä makoiluun ja sekoiluun, eikä vähiten valaistuksen puutteesta. Järjestimme huonekalut uudelleen ja toimme pöydälle löytämäni valaisimen sekä kaksi tuolia pöydän ympärille. Nyt voisimme vihdoin viettää iltoja myös omassa huoneessamme!
Haimme viinipullon ja sipsipussin, ja istuimme ensimmäistä kertaa antiikkisen, käsinveistetyn pöydän ääreen. Päädyimme keskustelemaan siitä, mitä tekisimme kun confinement 11.5.2020 viimein loppuisi.
"Tarkoititko mitä sanoit, kun kutsuit minut Suomeen?"
"Tottakai. En kai minä sinua muuten olisi kutsunut. Miten niin?"
"Ranskassa asioita sanotaan vain kohteliaisuudesta, ei siksi että niitä tarkoitettaisiin."
"Jaha. No minä olenkin suomalainen."
"Ehkä sinun ei tarvitsisi lähteä vielä karanteenin päätyttyä?"
"Sanotko noin vain kohteliaisuudesta?"
"En."
Vaikka oli selvää, että meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, taisimme pelätä niiden johtuvan vain siitä, että olimme eläneet viisi viikkoa samassa huoneessa ja juoneet tuona aikana aika monta pulloa viiniä. Voisiko siirappinen satumme jatkua vielä oikeassa elämässä? Vaikka olimme jo tuhanteen kertaan jaksaneet ihmetellä samankaltaisuuttamme ja yhteensopivuuttamme sekä puhuneet paljon haaveistamme ja päämääristämme, nyt olisi aika tarkastella asioita kriittisesti. Emme olleet oikeissa elämissämme olleet onnellisia pitkään aikaan, joten halusimme olla varmoja, että halusimme samoja asioita.
Aatelinen otti esiin päiväkirjamme. "Les choses qui rendent heureux", hän kirjoitti. "Asioita, jotka tekevät onnelliseksi."
"Toisen vierestä herääminen. Kyky nauttia hetkestä", aloitin.
"Virus."
"Hei, et sinä noin voi sanoa!" nauroin.
"Viini, savukkeet, ruoka. Unelmat."
"Onnellisemmaksi minut tekisi taloudellinen itsenäisyys."
"Mutta että olisi kuitenkin aikaa tehdä asioita käsillä."
"Pakettiauto reissaamista varten."
"Tupakoinnin lopettaminen."
"Joo, se! Ja tietynlainen vakaus elämässä. Kuuluminen johonkin."
"Pieni talo, Ranskassa."
"Ja sitruunapuu sen edustalla."
"Vaikuttaa siltä, että meillä on resepti onnellisuuteen."
Sitten kaadoimme lisää viiniä, sytytimme uudet savukkeet ja aloimme selailemaan myytäviä taloja.
 |
| Unelmiemme talo voisi olla vaikka tämä. (Kuva: www.linenandlavender.net) |
Ei kommentteja