Miten Rinsessa päätyi Ranskaan
Oli yö heinäkuussa 2018, kun makasin valveilla Tampereen asunnossani yrittäen saada unta. Unen sijaan sain voimakkaan päähänpiston: haluan muuttaa Ranskaan! En puhunut sanaakaan ranskaa - en ollut koskaan edes käynyt Ranskassa - mutta siltä istumalta aloin etsimään itselleni asuinpaikkaa mistä tahansa päin viinin ja patongin maata. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuten spontaaneille suunnitelmilleni yleensäkin, että päähänpistoni sai tulta alleen ja minä kolmen viikon talonvahtipaikan Etelä-Ranskasta. Jo muutaman viikon kuluttua istuin lentokoneessa matkalla Marseilleen.
Päädyin pieneen, idylliseen provencelaiskylään, jossa tehtäväni oli huolehtia Lääkärin kissasta, koirasta ja asunnosta. Kolmen viikon talonvahtipestini piteni lopulta kuudeksi viikoksi, ja näinä kuutena viikkona ehdin saamaan ystäviä, oppimaan etu- ja takaperin lauseen "Je ne parle pas francais" ja rakastumaan Ranskaan tulisesti.
 |
| Saint-Rémy-de-Provencen ainoa ilmastoitu paikka, elokuvateatteri, jonne pakenin vuoden 2018 helleaaltoa |
Talonvahtipestin päätyttyä ja seikkaltuani Saksan, Puolan ja Baltian läpi takaisin Suomeen aloin järjestellä elämääni Ranskaan paluu mielessä. Seuraavan vuoden aikana myin Tampereen asuntoni sekä suurimman osan omaisuudestani ja ostin itselleni tukikohdaksi pienen, sievän, metsän ja joen reunustaman mummonmökin Etelä-Pohjanmaalta. Että on sitten joku paikka jonne palata, jos kaikki ei menekään hyvin. Minua taidettiin pitää vähän hulluna.
Kesän ja syksyn 2019 vietin käytännössä kodittomana, asuen osan viikosta keikkabussissa ja lopun viikosta vanhempieni kesämökissä ajaen päivittäin remontoimaan omaani. Samaan aikaan pappani kuoli, perinnöstä koitui hirvittävä sukuriita, äitini sai syöpädiagnoosin ja minä burn-outin. Kaikki oli liikaa, minun oli päästävä pois. Loppusyksystä festivaalikiertueen päätyttyä ja ilmojen kylmettyä liikaa kesämökissä asumiseen ostin sitten jälleen, vastoin tervettä järkeä, menolipun Etelä-Ranskaan.
