7.4.2020
Rannekipuni alkoi pahentua. Työpäivän päätyttyä hermosärky oli jo sen verran suuri, että aloin kysellä särkylääkkeiden perään. Kenelläkään Aatelista lukuunottamatta ei niitä ollut, ja Aatelisen särkylääkkeet olivat joitakin vahvoja kapseleita, joita hänelle oli määrätty hänen hajotettuaan puolet kädestään edellisenä kesänä. Kipuni oli kuitenkin sen verran kova, että nappasin kapselin suuhuni.
Illallisen jälkeen olimme sopineet pelaavamme Monopolyn ranskalaista versiota Aatelisen, Veljen ja Tyttöystävän kanssa. Monopoly oli eräs lapsuuteni suosikkipeleistä, joten epätavallisesta uneliaisuudestani huolimatta halusin kuitenkin osallistua.
Emme olleet päässeet edes kunnolla alkuun kun pelaaminen alkoi olla hyvin hankalaa. En osannut tehdä edes yksinkertaisia laskutoimituksia, pääni oli hyvin tahmea ja puheen tuottaminen hidasta. Ihmettelin itseäni hetken, kunnes tajusimme: nappaamassani särkylääkkeessä oli opioideja. Olin nauttinut pillerin lisäksi työnjälkeisbisseni, pari lasia viiniä illallisella ja nyt kädessäni oli gin tonic. Laskin lasini pöydälle ja kerroin haluavani lepäämään kehottaen muita jatkamaan, mutta kaikki päättivät lopettaa ja Aatelinen lähti kanssani yläkertaan varmistaakseen että tokenisin tahattomasta sekakäytöstä.
Koska olin kaikin tavoin poissa pelistä tämän illan, päätimme katsoa peiton alla Kaunotar ja Hirviö -klassikon, ranskaksi tietenkin, ja minä saisin sitten nukahtaa kun siltä tuntuu. Enhän minä tietenkään voinut nukahtaa lapsuuden lempielokuvani parissa, La Belle et la Bête oli vieläkin ihanampi ranskalaisena versiona (onhan satu alunperin ranskalaisen Madame de Villeneuven julkaisema). On puhtaasti elokuvan ansiota, että ikinä keksin haluta muuttaa Ranskaan maaseudulle pittoreskiin pikkukylään, jossa voin huikkailla mukulakivikadulla kävellessäni leipurille "Bonjour!" ja lukea kirjoja suihkulähteellä. Vielä en ollut siinä vaiheessa, vaan lockdownissa linnassa...
 |
| Screenshot Disneyn Kaunotar ja Hirviö -animaatiosta |
