30.4.2020
Eilen illalla juodessamme ranskalaista erikoisuutta, Piconilla terästettyä olutta, sekä suomalaista erikoisuutta, Koskenkorvaa, ja pelaillessamme Veljen ja Tyttöystävän kanssa Aatelinen alkoi valittaa kättään, jonka oli hajottanut edellisenä vuonna menettäen melkein kaksi sormeaan. Hän oli koko eilispäivän hakannut nauloja käden kipeytymisestä huolimatta, ja sen seurauksena käsi oli illalla turvonnut huomattavasti.
"Se on aamulla varmasti jo parempi", hän oli sanonut, mutta herättyään aikaisin kivun vuoksi oli käsi entistä turvonneempi. Järkytykseksemme huomasimme yhden kolmesta sormien luita kasassa pitäneistä metallinaulasta puskevan lähes ihosta läpi. Sen oli täytynyt liikkua paikoiltaan eilisen vasaroinnin johdosta.
Hänen oli lähdettävä ensiapuun saman tien, enkä toiveestani huolimatta päässyt mukaan. Olisin voinut odottaa autossa, mutta sairaalaan minua ei oltaisi laskettu, joten Aatelinen sai taivuteltua minut jäämään linnaan. Minua suretti. Hänet leikattaisiin varmasti samana päivänä, jolloin hän todennäköisesti joutuisi jäämään sairaalaan yöksi. En ollut nukkunut neljäänkymmeneenviiteen yöhön ilman häntä.
Olin huolissani. Käveleskelin pakonomaisesti puhelin kädessä arkiolohuoneeseen, ainoaan paikkaan linnassa, jossa internet-yhteys toimi, odottaen uutisia. Neljän tunnin kuluttua hän ajoi kuitenkin takaisin linnaan kertoen, että sairaalan oli koronan vuoksi säästettävä petipaikkoja virukseen sairastuneille, joten hän pääsisi leikkaukseen aikaisintaan maanantaina, jolloin hänelle soitettaisiin ja annettaisiin lisätietoja mahdollisesta operaatiosta. Neljän päivän päästä! Hänen tuli vain kärsiä ja syödä morfiinipillereitään siihen saakka toivoen, ettei käden sisässä liikkunut naula lävistäisi ihoa.
Hän ei voisi tehdä kädellään mitään. Koska palvelusväkeä ei tällä vuosituhannella linnassa ole enää ollut, tarjouduin hänen henkilökohtaiseksi palvelijakseen. Nyt se olisin minä, joka toisi aamukahvit sänkyyn!
Illalla morfiinipöhnän haihtuessa Aatelinen oli siinä kunnossa että jaksoi lähteä Puutarhurin talolle jatkamaan linnunpönttöä. Tai niin, että minä jatkaisin ja hän katselisi vierestä.
Olin iloinen voidessani nukkua tämänkin yön hänen vieressään.
Ei kommentteja