2.4.2020
Linnanherra käveli huoneeseen ja pyöritteli päätään naureskellen. Viimeksi olimme teippailleet muovipussia bambukeppeihin hänen yllättäessään meidät leijanrakennuspuuhistamme, nyt puulastut lentelivät lattialle työstäessäni puupölkkyä, jolle olin antanut nimeksi "La Chatte". Se oli ollut jo valmiiksi naisen muotoinen, mutta veistämisellä siitä tulisi patsas. Aatelinen istui vieressäni keittiön pöydän ääressä vuollen möykkyä, josta tulisi kissa, "Le Chat". Olimme päättäneet suorittaa Karanteenikiva-listalta muitakin asioita, kuin täydet pisteet linnan huoneista (joita meillä tässä vaiheessa oli suoritettuina 4/21), joten tämän illan ohjelmistossa oli siis puunveisto. Tunnuimme molemmat nauttivan siitä suuresti.
Miten vapauttavaa se olikaan, tehdä jotakin luovaa leikkien eikä työtä tehden! Tajusin viimeiset kymmenen vuotta tehneeni kyllä luovia asioita jatkuvasti, mutta vain edistääkseni uraani, rakentaakseni kotiani, tehdäkseni rahaa. Paineen alla. Tietysti nautin suuresti biisien kirjoittamisesta, keikkailusta ja keittiön kaappien entisöimisestä, mutta se oli työtä. Dragin tekeminen taas oli itseilmaisun lisäksi poliittista aktivismia, jota en ottanut kevyesti. Joka tapauksessa kaiken tämän ihanan ja antoisan työn jälkeen luovalle harrastamiselle ei ollut jäänyt enää aikaa. Mutta nyt aikaa olisi!
Oli jo huhuttu festivaalien peruuntuvan tulevalta kesältä ja pelkäsin suunnitelmieni menevän mönkään. Olin jo luopunut paljosta lähtiessäni Tampereelta, jossa olin pyörittänyt drag-klubia, tehnyt keikkoja ja viritellyt uusia bänditouhuja. Nyt minua kuitenkin piti odottaa kolmen kuukauden täysi festarikiertue edelliskesän tapaan, jolloin onnistuisin säästämään hieman rahaa talven Suomi-pakoa varten. Nyt en tiennyt edes koska lockdown loppuisi ja lähtisin Suomeen, saati odottaisivatko minua siellä työt vaiko eivät. Olin huolissani. Voin kyllä nauttia tästä ajanjaksosta, jolloin elän ihmeellistä unta linnanneitona samalla remonttitöitä tehden, mutta se ei kestäisi loputtomiin.
Aatelinen veisti sormeensa. Teippasin sen, siirsin työkalut syrjään ja aloin opettaa häntä neulomaan. Myöhemmin menisimme katkomaan lasipulloja paloöljyn ja langan avulla, ja unohtaisin oikean elämän.
Ei kommentteja