27.4.2020
Kummalliset sattumukset linnassa jatkuivat. Hyllyt rojahtelivat alas, sytkäri syttyi pöydällä itsekseen tuleen ja tornin valo paloi edelleen öisin kenenkään laittamatta sitä päälle. Nauroimme Aatelisen kanssa suututtaneemme Tuberkuloositytön kunnolla suorittamalla tuhmuuksia hänen nenänsä edessä, joten meidän täytyisi yrittää lepyttää hänet.
Ensiksi me hakisimme hänet kolmannen kerroksen ateljeesta meidän huoneeseemme, jossa hän oli Linnanherralta saamiemme tietojen mukaan todennäköisimmin kuollut palvelusväellä oltua tähän makuukamariin nopein pääsy. Sitten ottaisimme selvää siitä kuka hän oikein oli, ja pitäisimme huolta ettei häntä enää unohdettaisi.
Löysimme muotokuvien ja Linnanherran sarjakuvataiteen peittämiltä seiniltä vapaan naulan sänkymme yläpuolelta, ja ripustimme hänet toistaiseksi siihen. Raivaisimme hänelle arvoisensa tilan seinältä myöhemmin, kun ei olisi keskiyö ja voisimme naputtaa nauloja kenenkään siitä häiriintymättä.
Olimme aiemmin vanhoja valokuvia selaillessamme löytäneet pieniä, 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten ajalta olevia pahvivalokuvia suvun henkilöistä, joista kaksi oli Tuberkuloositytöstä. Sain luvan ottaa toisen niistä muistoksi, ja tänään naulatessani niistä toista minikotimme, linnunpöntön, seinälle, Aatelinen naurahti: "Olet niin hullu, että voisin mennä kanssasi naimisiin."
Ei kommentteja