11.4.2020
Kuukauden karanteeni alkoi loppua kesken, mutta seuraavasta huhuttiin jo. Ja Karanteenikiva-listamme sen kuin kasvoi! Olimme huikentelevaisesti jatkaneet sitä esimerkiksi Muumilaakson tarinoiden dubbaamisella, toistemme muotokuvien maalaamisella sekä Dirty Dancing -elokuvan kuuluisan tanssikohtauksen loppuhuipennuksen opettelulla. Mutta vaikka karanteenia jatkettaisiin kokonaisella kuukaudella, meillä ei olisi aikaa tehdä listalta lähellekään kaikkea. Siispä meidän piti olla järjestelmällisiä ja tehdä viikkosuunnitelma:
Seuraavan viikon aikana tavoitteenamme oli ottaa alasti aurinkoa, rakentaa linnunpönttö, nukkua ulkona, lennättää viimein sitä leijaa, jonka olimme rakentaneet jo pari viikkoa sitten, sekä kiivetä linnan torniin viettämään romanttista yötä, kun oli viimein luvattu myrskyä.
Tämän päivän suunnitelmiin ei toki kuulunut suunnitelmien teon lisäksi muuta kuin päivittäinen ranskantuntimme, jonka aikana opiskelimme viiniä lipittäen verbien aikamuotoja sekä käänsimme Edith Piafin klassikon La Vie en rose. Jälkimmäisestä innostuneena kaivoin esiin matkan varrelta Provencesta Bretagneen ostamani ukulelen ja päätin opetella kappaleen, jota olin aiemmin vain laulanut mukana ranskalta kuulostavilla sanoilla.
Olisinpa tuolloin tiennyt, miten hyvin ääni linnassa kulkee huoneesta toiseen, ja nähnyt mitä tietämättömyydestäni seuraisi.
Mutta kun minä näin kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi.
Ei kommentteja